Viimeaikainen keskustelu oppimisen ympärillä on osoittanut, että ammattikorkeakoulujen tehtävää, ammattikorkeakouluissa opiskelua ja oppimista sekä näihin liittyvää pedagogiikkaa, ei tunneta kovin hyvin.
Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on ”antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen, taiteellisiin ja sivistyksellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin ja tukea opiskelijan ammatillista kasvua” (Ammattikorkeakoululaki 932/2014).
Laki asettaa ammattikorkeakouluille myös tehtäväksi yhteistyön elinkeino- ja muun työelämän kanssa – tätä tehtävää yliopistoilla ei ole. Näin ammattikorkeakouluissa toteutettava pedagogiikka nivoutuu työelämään tavoilla, jotka antavat opiskelijoille oppimisen mahdollisuuksia hyvin laajasti työelämässä – niin omissa töissä ja vapaa-ajan harrastuksissa kuin opintojaksoillakin toteutettavissa yritysten ja muiden työelämän edustajien toimeksiannoissa.
Oppijan – ja pedagogiikan – kannalta työelämään nivoutuvia oppimisen tapoja ovat esimerkiksi aiemmin (töissä tai opinnoissa) hankittu osaaminen ja sen tunnistaminen ja tunnustaminen, opinnollistaminen ja opintojaksoilla toteutuvat työelämän toimeksiannot ja projektit. Myös ammattikorkeakouluissa tehtävä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta integroituu monin tavoin oppimiseen. Lisäksi lainsäätäjä edellyttää, että AMK-tutkintoihin sisältyy ammattitaitoa edistävää harjoittelua vähintään 30 opintopistettä (Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista 1129/2014). Tämä vastaa noin puolen vuoden työharjoittelua, josta opiskelija tyypillisesti saa harjoittelijan palkan. Se, millaisin ehdoin opiskelija harjoitteluun menee, on työnantajan ja opiskelijan välistä sopimista. Työharjoittelun järjestämisessä on alakohtaisia eroja.
Riippumatta siitä, mitä osaamisia ammattikorkeakoulussa opiskeleva saa työelämään tavalla tai toisella liittyvässä oppimisessaan, niihin kytkeytyy aina myös teoria- ja reflektio-osuuksia. Esimerkiksi opinnollistaminen on oppimista, joka muotoillaan osaksi opiskelijan omaa työtä tai projektia siten, että siitä tulee osa tutkinnossa vaadittavaa osaamista. Opinnollistamisessa ei riitä, että opiskelija tekee töitä ja oppii samalla, vaan opinnollistamisen olennainen osa on opiskelijan oma reflektio osaamisen kehittymisestä. Myös teoreettinen pohja varmistetaan.
Aidot työelämän projektit ovat opiskelijoille lähes poikkeuksetta motivoivia. Osa projekteista ja oppimiskokonaisuuksista toteutuu monialaisena yhteistyönä, jolloin mukana on opiskelijoita useilta aloilta. Ammatillisen kasvun osana opiskelijat oppivat myös tuiki tärkeitä työyhteisötaitoja. Myös opettajat saavat työelämäyhteistyöstä uusia näkökulmia työhönsä, vaikka toimiminen vaihtelevia tilanteita tuovissa projekteissa voi olla raskasta oppimista ohjaavalle (Virtanen;Tynjälä;Virolainen;& Heikkinen, 2022).
Ammattikorkeakoulun kanssa yhteistyötä tekevät yritykset myös ymmärtävät, että projekteissa ja toimeksiannoissa on mukana opiskelijoita, jotka eivät vielä ole täysiä ammattilaisia. Oppimisen tuoksinassa sattuu ja tapahtuu, sillä kaikkea ei vielä osata. Toisaalta, usein nuorten ennakkoluulottomuus ja kyky innovoida yllättää toimeksiantajan positiivisesti.
Ammattikorkeakouluna olemme iloisia, että voimme tarjota opiskelijoille monipuolisia oppimiskokemuksia hyvin käytännönläheisinä kokonaisuuksina. Palaute on voittopuolisesti positiivista niin opiskelijoiden, työelämän kuin opettajien suunnasta.
Salla Huttunen
Vararehtori
Katja Komulainen
Vararehtori
Viittaukset
