Nyyti ry:n Yksinäisyys korkeakouluissa -hankkeen hankepäällikkö Annina Lindberg ja Haaga-Helian opintovalmentaja Rosa Weckman käsittelevät yhteistyöblogissaan yksinäisyyttä ilmiönä, opiskelijoiden kokemuksien kautta.
Jokainen meistä tietää miltä kokemus yksinäisyydestä voi tuntua. Silti tunteeseen voi liittyä voimakkaita syyllisyyden tai häpeän tunteita. Tulee kenties tunne, että on vääränlainen tai ainoa, joka kokee yksinäisyyttä. Me Haaga-Helian hyvinvointitoimijat yhdessä Nyyti ry:n kanssa haluamme kertoa sinulle, että et ole yksin. Tukea on saatavilla.
Yksinäisyys on valtavan yleistä korkeakouluissa, mutta sitä voi olla joskus vaikea tunnistaa. Jos katsot ympärillesi kampuksella, voit ajatella: joka neljäs näistä ympärilläni olevista kanssaopiskelijoista kokee haitallista yksinäisyyttä. Tai, että yli puolella näkemistäni kanssaopiskelijoista on yksinäisyyden kokemuksia, jotka ovat vain lisääntyneet koronavuosina. Niin yleistä yksinäisyys korkeakouluissa on. (Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimus KOTT 2021).
Yksinäisyyttä voi silti olla vaikea myöntää edes itselleen saatikka toiselle ihmiselle. Voi tuntua siltä, että kaikilla muilla elämä on helpompaa ja itse on ainoa, joka kamppailee yksinäisyyden kokemusten kanssa. Joskus voi olla myös vaikea tunnistaa itsessään yksinäisyyden kokemuksia. “Enhän minä voi olla yksinäinen! Kalenterini on täynnä, käyn opiskelijatapahtumissa tai olen parisuhteessa. Enhän minä ole yksinäinen, kun minulla sentään on ihmisiä ympärilläni.“
Yksinäisyyden kokemus voi kummuta vähäisestä ihmissuhteiden määrästä, tai siitä ettei ympärillä ole ihmisiä, joiden kanssa viettää aikaa tai porukkaa, johon kuuluisi. Tällöin puhutaan sosiaalisesta yksinäisyydestä. Yksinäisyyden kokemus voi kuitenkin syntyä myös kokemuksesta, ettei tule nähdyksi, kuulluksi tai ymmärretyksi tarvitsemallaan tavalla, tai että ei ole läheisiä ihmissuhteita, joissa kokisi olevansa merkityksellinen. Tällöin puhutaan emotionaalisesta yksinäisyydestä. Sitä voi kokea, vaikka olisi ihmisiä ympärillä ja monessa mukana. Usein voi kokea jossain määrin sekä sosiaalista että emotionaalista yksinäisyyttä, eli ne eivät ole toisiaan poissulkevia kokemuksia.
Hankaluus tunnistaa yksinäisyyttä itsessään ja yksinäisyyteen liittyvä häpeä ja leimautumisen pelko voivat estää asian myöntämistä - edes itselleen. Voi tuntua, että olen totaalinen epäonnistuja, kun koen yksinäisyyttä. Tai on tunne, että itsessä on jotain perustavanlaatuista vikaa, jota ei voi muuttaa. On siis turha edes yrittää tehdä asialle mitään.
Tässä kohtaa on hyvä pysähtyä ja palauttaa mieleen kuinka yleisiä yksinäisyyden kokemukset myös kanssaopiskelijoilla ovatkaan. Joka neljäs kokee haitallista, pitkittynyttä yksinäisyyttä, ja yli puolella on kokemuksia yksinäisyyden kokemusten lisääntymisestä koronavuosina. Tarkoittaako tämä siis, että kaikissa kymmenissä tuhansissa opiskelijoissa on jotain perustavanlaatuista vikaa? Ei tarkoita. Yksinäisyyden kokemukset eivät tarkoita epäonnistumista, viallisuutta tai ikuisesti sellaisenaan jatkuvaa olotilaa. Sinä olet ihana, arvokas ja korvaamaton juuri tuollaisena kuin olet. Ja yksinäisyyden kokemuksiin on mahdollista vaikuttaa.
Kysyessämme asiasta erässä opiskelijatapahtumassa, mm. tällaisia terveisiä kanssaopiskelijat tahtoivat lähettää tuntemattomalle kanssaopiskelijalle, joka kokee yksinäisyyttä. Sinusta välitetään.
Yksinäisyys on koko yhteisön asia ja meistä jokainen voi vaikuttaa siihen
Monet tekijät vaikuttavat yksinäisyyden kokemusten syntymiseen ja tarvitaankin monenlaisia tapoja, joilla yksinäisyyttä voidaan vähentää. Meistä ihan jokainen voi tehdä pieniä asioita. Voi esimerkiksi tervehtiä kanssaopiskelijaa, katsoa silmiin, hymyillä tai kysyä “Mitä sulle kuuluu?” tai “Voinko istua tähän sun viereen?”
Mitä useampi meistä toimii näin, sen todennäköisempää on, että yhä useampi voi kokea tulevansa nähdyksi ja olevansa tärkeä ja arvokas omana itsenä. Voi miettiä, millainen on se opiskeluympäristö, jossa itse haluaisin opiskella: myötätuntoinen, huomaavainen ja arvostava vai kilpailuhenkinen, töykeä ja itsekeskeinen? Vastaus on monelle aika selvä. Onneksi korkeakouluissa on ihmisiä: opettajia, toimijoita, kanssaopiskelijoita, jotka ovat sinun puolellasi ja toivovat sinulle vain hyvää.
Vaikka yksinäisyyden kokemukset ovat raskaita ja kipeitä, ei toivosta kannata luopua. Yksinäisyyteen on mahdollista vaikuttaa ja muutokset ovat mahdollisia. Tärkeintä on, ettet jää yksin kokemuksesi kanssa. Yksinäisyyden kokemusta ei kannata jäädä vertailemaan muiden tilanteeseen tai odottamaan sitä, että kokemus syventyy ja pitkittyy entisestään. Jos tunnistat tai epäilet kokevasi yksinäisyyttä, on se jo riittävä syy saada tukea. Me välitämme hyvinvoinnistasi - välitäthän sinäkin?
Haaga-Helian ennaltaehkäisevät palvelut
Yksinäisyystyö korkeakouluissa –hanke:
