Luksustuotteita kaupannut Miska Raatikainen löysi AMKoodarista uuden suunnan

Ranskassa majaansa pitävä Miska Raatikainen on monien tarinoiden mies.  

Haaga-Helia ammattikorkeakoulua edeltäneen Helian kansainvälisen liiketoiminnan linjalta ponnistanut Raatikainen lähti maailmalle nuorella iällä, eikä hän ole sen jälkeen paljoa jarrutellut.

Kosmetiikkajätti Kanebolle sekä luksuskelloistaan tunnetuille Piagetille ja De Grisogonolle aiemmin työskennellyt nykyinen yrittäjä valmistui Heliasta vuonna 2006, jonka jälkeen hän pakkasi laukkunsa ja lähti etsimään onneaan Ranskan pääkaupungista Pariisista.

Raatikaisen mukaan päätös ei ollut spontaani, vaikka se ulospäin saattoikin siltä näyttää. Helia oli tarjonnut hänelle erinomaiset eväät työelämään, ja polte ulkomaille oli kova.

— Tein työharjoitteluni Suomen L’Oréalilla, joka tarjosi minulle valmistuttuani määräaikaista sopimusta. Kieltämättä sekin houkutteli, mutta samaan aikaan tiesin, että jos haluan lähteä ulkomaille, niin se on tehtävä heti valmistumisen jälkeen, kun olen vielä nuori, hän toteaa.

Raatikaisen päätöstä helpotti myös L’Oréalin avokätinen tarjous osa-aikaisesta työpaikasta, mikäli maailma tuottaisi hänelle pettymyksen.

Reissuhan olisi voinut tyssätä jo alkumetreille.

Paluu Pariisiin

Pariisi ei ollut Raatikaiselle uusi tuttavuus. Mies oli asunut kaupungissa vaihto-opiskelujen ajan. Haaveena oli jo tuolloin etsiä harjoittelupaikka ja tutustua paremmin paikalliseen kulttuuriin ja elämäntapaan.

Tavoite osoittautui kuitenkin liian kunnianhimoiseksi.

— Loppujen lopuksi vaihtoaika menee niin nopeasti, ja se on niin täynnä erilaista ohjelmaa, ettei siinä oikeasti ole mahdollisuutta rakentaa elämää uuteen maahan. Kipinä oli kuitenkin syttynyt, ja tiesin haluavani kokea Pariisin uudestaan, mies muistelee.

Palattuaan takaisin hänen uransa käynnistyi kosmetiikkajätti Kanebon Euroopan myynti- ja markkinointiosastolla, jossa Raatikainen teki yhteistyötä muun muassa italialaisten, japanilaisten ja suomalaisten jälleenmyyjien kanssa.

Ura eteni verkkaisesti, eikä aikaakaan, kun Pariisin konttori vaihtui Sveitsin Zürichiin. Muuton myötä hänen vastuunsa kasvoi, mutta työnkuva pysyi hyvin samankaltaisena kuin ennenkin.

Raatikainen kertoo, ettei hän koskaan kokenut Zürichia kodikseen. Hänen saksan kielen taitonsa oli välttävällä tasolla, ja Zürichissä puhuttiin kaiken kukkuraksi vielä sveitsinsaksaa, joka on täysin oma murteensa.

— Se oli aika henkisesti kuluttavaa aikaa, kun kaikki tapahtui sveitsinsaksaksi. Jouduin aina tarkistamaan, että ymmärsin varmasti oikein. Tai varomaan, etten sanoisi jotain väärin. Sellainen epävarmuus on pitkässä tähtäimessä melko raskasta, hän pohtii.

Brändejä ja uusia konsepteja

Noin vuosi muuton jälkeen hänen eteensä tuli mahdollisuus lähteä Geneveen, kun sikäläinen kykyjenmetsästäjä otti häneen vaivihkaa yhteyttä.

Luksuskelloja ja jalokiviä kauppaavalla Piagetilla oli käyttöä hänen kyvyilleen, eikä Raatikainen miettinyt kahdesti. Pari kuukautta myöhemmin hän tyhjenteli jo matkalaukkujaan loistostaan kuuluisassa Genevessä.

Piagetilla Raatikainen pääsi luomaan yrityksen brändille uusia konsepteja sekä johtamaan monikulttuurisia markkinointitiimejä. Työ siellä oli vaativaa, mutta samalla myös palkitsevaa.

Hän työskenteli Piagetilla lähes neljän vuoden ajan, kunnes niin ikään luksuskelloja ja jalokiviä myöskin myyvältä De Grisogonolta avautui positio, joka oli kuin hänelle luotu.

— De Grisogono sijaitsi kadun toisella puolella, ja totta kai me vertailimme usein itseämme heihin. Siinä missä Piagetin kellojen hinnat lähtivät liikkeelle noin 10 000 eurosta, niin De Grisogonolla lähtöhintaan laitettiin vielä pari nollaa perään, hän sanoo.

Vuodet De Grisogonolla olivat samppanjantäyteistä aikaa. Tutuksi tulivat monet median rakastamat tilaisuudet aina Christie'sin huutokaupasta Cannesin filmifestivaaleihin, jossa yrityksellä oli tapana järjestää omat kutsuvierasjuhlat kansainväliselle julkkiskermalle.

De Grisogonolla ei ole paljoa asiakkaita, mutta jokainen asiakas on sitäkin tärkeämpi.

Yrityksen upeita luksustuotteita on nähty niin Kardashianeilla, Natalie Portmanilla, Sharon Stonella kuin Will Smithilläkin.

Tästä voinee päätellä, minkä hintaisista tuotteista on kyse.

Itä-Helsingistä New Yorkiin

Raatikaisen tähänastisen uran kenties ikimuistoisin hetki on, kun hän pääsi katsomaan sittemmin 450 miljoonalla dollarilla myytyä Leonardo Da Vincin Salvador Mundi -taulua.

Tilaisuus tuli eteen, kun hän oli kauppaamassa De Grisogonon 32 miljoonan dollarin arvoista kaulakorua New Yorkin Chriestie’sillä.

Raatikainen kertoo tietäneensä taulun sijainneen samoissa tiloissa, jonka vuoksi hän oli etukäteen kysynyt siellä työskennelleeltä tuttavaltaan, joskos hän voisi nähdä taulun.

Ei aikaakaan, kun hän kulki usean turvatarkastuksen läpi pieneen huoneeseen, jonne taulu oli säilötty Andy Warholien ja muiden mestareiden keskelle.

— Siinä tyypin puhelin sitten soi, ja se jätti minut yksin sinne. Muistan miettineeni, kun olen kuitenkin Myllypurossa ja Roihuvuoressa kasvanut, että vaikka ne sanovat, ettei Itä-Helsinki lähde koskaan kundista, niin aika pitkälle sitä voi silti Itä-Helsingistä tulla, hän naurahtaa.

Raatikainen itse oli tuohon aikaan vastuussa De Grisogonon myymien tuotteiden näytteillepanosta sekä kutsuvierastilaisuuksien järjestämisestä.

Yleensä tuotteet esiteltiin useassa eri maassa, jonka vuoksi hän joutui matkustamaan paljon. Esimerkiksi aiemmin mainittu kaulakoru kiersi kuuden viikon aikana Genevestä Dubaihin, Hongkongiin, Lontooseen, New Yorkiin ja sieltä Pariisiin. Raatikainen tietysti sen mukana.

—  Ruokaa tai viiniä en hoitanut, mutta muuten päätin kyllä lähes kaikesta, mikä liittyy tilaisuuksien estetiikkaan. Kun esittelet jotain miljardööreille, niin pienet yksityiskohdat ovat tärkeitä. Tilaisuuden tulee näyttää ja tuntua juuri oikeanlaiselta, hän neuvoo.

AMKoodari herätti sisäisen yrittäjän

Nykyään Raatikainen työskentelee pelkästään itselleen.

Kipinä yrittäjyyteen leimahti Haaga-Helian maksuttoman AMKoodari-koulutuksen yhteydessä, johon hän osallistui oppiakseen ymmärtämään paremmin digitaalisten palveluiden kustannuksia. Samalla leimahti myös innostus koodaamiseen.

— Hain koulutukseen osittain vitsillä, mutta pian huomasin rakastuneeni uudestaan Haaga-Heliaan. Vaikka kaikki oli vuosikymmenien aikana vaihtunut ja muuttunut, niin opinnoissa oli edelleen painopiste omassa ajattelussa ja niitä vedettiin hyvällä draivilla, hän hymyilee.

AMKoodarin opettajat kannustivat Raatikaista käynnistämään oman projektin koulutusta varten. Vuoden kestäneiden opintojen aikana hän kertoo keksineensä useita yritysideoita, mutta lopulta oma verkkokauppa hänen perustamalleen jälleenmyyntiyritys Harctic Oy:lle tuntui parhaimmalta.

— Matkustaminen ei ole pitkään aikaan tuntunut hohdokkaalta, jonka vuoksi päätin irtisanoutua ja kokeilla yrittämistä. Firman pystyttäminen onnistui näppärästi netin kautta ja eipä siinä tainnut mennä kuin kolme päivää, kun minulla oli jo oma yritys pystyssä, hän toteaa.

Raatikainen kertoo, ettei hänellä olisi ilman AMKoodaria tullut koskaan pieneen mieleenkään perustaa omaa verkkokauppaa, jolla on asiakkaita ympäri Eurooppaa. 

Bio- ja luomutuotteet ovat tällä hetkellä trendikkäistä ja niiden kysynnän uskotaan kasvavan myös tulevaisuudessa.

— Suomalaiset tuotteet hyötyvät maan maineesta luonnonmukaisena paratiisina. Yhteydenottoja on tullut aina Lähi-idästä saakka. Tosin vielä toistaiseksi esimerkiksi mustikka on Ranskassa chileläistä tai puolalaista pensasmustikkaa, joita ei voi edes verrata suomalaiseen metsämustikkaan, hän sanoo.

Kysyntään on onneksi mahdollista vaikuttaa brändäämisellä - ja kukapa olisi parempi mies viemään suomalaisia tuotteita maailmalle kuin Itä-Helsingin kasvatti Haaga-Heliasta.

Raatikainen on yksi Haaga-Helian alumnimentoreista.