Kouluttautuminen ja asenne veivät vastaanottotiskiltä hotellinjohtajaksi

Minut luokitellaan luonnetesteissä yleensä melko analyyttiseksi ihmiseksi, mutta silti opin parhaiten tekemällä. Olen myös huomannut, että usein opin tekemällä virheitä, minkä olen nostanut aina esiin myös työhaastatteluissa. Silti minut on palkattu, joten rehellisyys on kannattanut.

Olen ehtinyt istumaan Haagan penkeillä vuosien varrella useampaankin otteeseen. Restonomi- ja ylemmän AMK-opintojen lisäksi kävin aikoinaan Pajuniityntiellä todella merkittävän Tehokas strategia -täydennyskoulutuksen. Se oli silmiä avaava koulutus, missä ymmärsin, että MaRa-ala tarkoittaa paljon muutakin kuin ruokaa, juomaa ja palvelua.

Lisäksi olen opiskellut strategiajohtamista avoimessa kauppakorkeakoulussa, S-viinimestariopinnot Jollaksessa ja markkinointimerkonomiopinnot. Työni puolesta olen saanut käydä myös monia lyhyempiä kursseja, kuten fasilitoinnin perusteet sekä erilaisia johtamiskoulutuksia. Kaiken kaikkiaan olen opiskellut ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen työni ohella yli 11 vuotta erilaisia opintoja.

Asenne vei urapolulla eteenpäin

Pitkän tähtäimen suunnitelmien tekeminen työtehtäviin liittyen on aina ollut minulle helppoa, mutta omassa elämässäni olen lähinnä ajautunut hommasta toiseen. Aloitin palvelualan työt kaupan kassana Tikkurilan Anttilassa. Siitä siirryin seitsemäksi vuodeksi Sokos Hotel Vantaaseen, missä tein kaikkea muuta kuin vastaanoton työtehtäviä. Se, jos mikä, oli opettavainen koulu nuorelle naiselle.

Tämän jälkeen polkuni vei Radisson SAS Seaside hotelliin Food&Beverage Managerin kautta matkalaukkuvarastossa toimistoaan pitäväksi Radisson SAS-hotellien City Event Manageriksi ja samaisen hotellin Front Office Manageriksi. Olin vastaanottopäällikkö, joka ei ollut ikinä edes vastannut puhelimeen vastaanotossa, vaikka hotellit muutoin olivatkin tuttuja paikkoja.

Toimittuani vastaanotossa vuoden kehitysjohtaja Jukka Junno otti minuun yhteyttä. Hänellä oli tarjolla näköalapaikka HOK-Elannon ravintolaliiketoiminnassa ja hän halusi tehdä minulle Thomas-analyysin. Saatuamme tulokset, ilmoitin Jukalle suoraan, että ymmärsin oikein hyvin, miksi en ollut sopiva kehityspäälliköksi. Olinhan aina kyseenalaistanut käytännössä kaiken enkä antanut helpolla periksi. Jukkaa nauratti ja hän sanoi, että juuri tuollaista tuittupäätä tarvitsemme, jotta hommat menevät eteenpäin. Minut palkattiin kehityspäälliköksi.

Viihdyin työssä neljä ja puoli vuotta ja työ olikin upea. Pääsin matkustelemaan ympäri maailmaa syöden hyviä ruokia ja ottaen kymmeniä tuhansia valokuvia. Olin kuin innostunut turisti, joka himoitsi lisää kokemuksia. Pääsin myös mukaan moneen erittäin merkittävään työstöön kuten Alepan kauppakassin alkumetreille.

Oma paikka löytyi sattumalta

Kehitystehtävien jälkeen halusin takaisin ihmisten pariin ja päädyin Kappelin ravintolajohtajaksi. Kappelissa kuljin aina tummassa puvussa ja pikkukengissä. Eräänä aamupäivänä parin vuoden jälkeen sain yllättävän soiton Restelistä, jossa oli tarjolla uuden O’Learys -konseptin ketjupäällikön paikka. Vaihdoin puvun farkkuihin ja kiiltonahkakengät lenkkareihin. Hyppäsin rakentamaan kolmea uutta urheiluravintolaa.

Olin onneksi saanut kokemusta rakennusprojekteista jo HOK-Elannon aikana, jossa olin mukana kehittämässä yli 50 ravintolaa, aina parinkympin projekteista miljoonaluokan investointeihin. Olin tutkinut LVIS-kuvia, pohtinut käryjen siirtymistä ja työergonomiaa sekä ennen kaikkea palvelumuotoilua asiakkaiden hyväksi.

Olin tyytyväinen työhöni O’Learysissä, enkä ollut edes ajatellut etsiväni uutta työtä, kunnes eräänä aamuna siskoni soitti kertoakseen, että minulle täydellinen työpaikka oli avoinna. Siskoni sai minut lopulta lähettämään hakemuksen ja pitkän hakuprosessin jälkeen minut valittiin hotellinjohtajaksi Radisson Blu Plaza Hoteliin. Löysin viimein oman paikkani ja nyt saan mennä joka aamu onnellisena töihin.