Itsekuri on hyödytön työkalu, kirjoittaa Haaga-Helian opintovalmentaja Rosa Weckman
”Tiedän että mun pitäisi vain tehdä se. Mutta kun multa puuttuu kokonaan itsekuri”, sanoi opiskelija kaverilleen kampuksen käytävällä. Eikä hän ole kokemuksensa kanssa yksin. Moni opiskelija huomaa jossain vaiheessa opintojaan välttelevänsä epämiellyttäviä tehtäviä. Tehtävien siirtäminen myöhemmäksi on toki hyödyllinen priorisoinnin työkalu, mutta jos välttely on pitkäaikaista ja se tuottaa helpotuksen sijaan lisästressiä, on kyse prokrastinaatiosta, haitallisesta välttelykäyttäytymisestä. Opiskelijat eivät myöskään ole yksin sen tuskan kanssa, että epämotivoivien tehtävien kohdalla on vaikea pitää yllä itsekuria.
Itsekuri pitää sisällään pakottamisen ajatuksen. Se voi olla väliaikaisesti toimivaa, mutta sen varaan opintoja ei kannata rakentaa. Itsekuri voi pahimmillaan näyttäytyä itsen haukkumisena ja lopulta toimintakyvyn vähenemisenä. Itsekuri on asia, joka meiltä kaikilta loppuu jossain vaiheessa.
Siksi näin hyvinvointitoimijana kehotan usein opiskelijaa unohtamaan itsekurin kokonaan. Itsekuri on jotain sellaista, joka meiltä kaikilta loppuu jossain vaiheessa. On hyödyllisempää keskittyä johonkin joka todella auttaa ja jota on mielekkäämpi lähestyä.
Yksi niistä on ajattelun taitojen kehittäminen. Ajattelun taidot ovat yksinkertaisuudessaan kykyä ottaa etäisyyttä omiin ajatuksiin ja tunteisiin. Tämän seurauksena tilanteen jäsentely ja toimivien ratkaisujen löytyminen von helpompaa. Ajattelun taidoista on hyötyä niin uuden oppimisessa kuin oman hyvinvoinnin tukemisessakin. Tässä keskityn nyt vain jälkimmäiseen. Jaottelin ongelmaan tarttumisen neljään hitaasti edettävään askeleeseen.
Kuvitellaan esimerkiksi, että opiskelijalla on stressaava tentti tulossa. Mitä hän voi tehdä hyödyntäen ajattelun taitojaan?
Ensimmäinen askel on päässä pyörivien ajatusten ja kehossa myllertävien tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen. Tätä voi harjoitella esimerkiksi kirjoittamalla omia ajatuksiaan ja tunteitaan paperille.
Toinen askel on näiden ajatusten, tunteiden ja muiden arjen reunaehtojen hyväksyminen osana omaa elämäntilannettaan. Joskus on hyvä hyväksyä se, että omat voimavarat eivät riitä parhaaseen mahdolliseen suoriutumiseen. Usein oman tilanteen hyväksyminen vaatii aikaa ja joskus myös ulkoista tukea esimerkiksi ystävältä tai ammattiauttajalta.
Kolmas askel on tilanteen ja ratkaisuvaihtoehtojen analysoiminen. Mihin voit oikeasti vaikuttaa? Millaisia keinoja sinulla on helpottaa tilannettasi edes hiukan?
Neljäs ja viimeinen askel on puolestaan toimimista. Millainen toiminta olisi minun arvojeni mukaista? Miten motivoin itseni liikkeelle ja toimimaan? Joskus tuo toimi voi johtaa opintojen edistymiseen isoin tai pienin askelin tai joskus se voi tarkoittaa muiden elämänalueiden priorisointia.
Jos näiden askelten jälkeen tuntuu edelleen siltä, ettei niistä ollut sinulle apua, voit pyytää seuraavalle kierrokselle mukaan hyvän ystävän tai esimerkiksi opintovalmentajan.
