Hyvinvointikolumni: Nukkumalla kohti joulurauhaa
Oppilaitostyön harjoittelija Nea Similä muistuttaa levon merkityksestä joulun alla.
Body
Radioissa kaikuvat joulurauhasta kertovat joululaulut ja somessa kehotetaan irtautumaan arjesta ja keskittymään sisäisen joulurauhan rakentamiseen. Opiskelijalle joulukuun alku voi kuitenkin olla vuoden stressaavinta aikaa. Kaikki syksyn rästiin jääneet koulutyöt ja kurssien lopputehtävät kuumottavat niskassa ja joulusesongin mukanaan tuomat palkkatyövuorot odottelevat nurkan takana. Päivästä tuntuu loppuvan tunnit kesken. Miten tässä pitäisi muka rauhoittua? Nukkumalla tietysti!
Opiskelun kannalta unen parhaita hyötyjä on sen positiivinen vaikutus kognitiivisen toimintaan, sillä uneksiessaan aivot työskentelevät täyttä päivää tallentaakseen muistoja, käsitelläkseen tietoja ja rakentaekseen uusia yhteyksiä uuden ja vanhan välillä. Nukkumalla huonosti teet siis itsellesi karhunpalveluksen, sillä riittävällä levolla päntättävät asiat uppoavat päähän paremmin ja ongelmat ratkeavat helpommin. Parhaimmillaan illalla haastetta tuottanut koulutehtävä on hyvien yöunien jälkeen selvinnyt kuin itsestään, sillä aivot ovat pureskelleet sitä koko unijakson ajan.
Nukkuminen ei auta pelkästään henkistä puolta, vaan se on elinehto myös fyysiselle jaksamiselle. Yhtäjaksoisten yöunien aikana kroppa palautuu, immuunijärjestelmä vahvistuu ja kudokset korjaantuvat. Nukkumalla hyvin olet siis vastustuskykyisempi joulun alla riehuville flunssaepidemioille ja valmiimpi kohtaamaan kaikki stressin aiheuttamat fyysiset rasitteet.
Myös mieli kiittää siitä kun nukut hyvin. Lyhyillä yöunilla eteenpäin puskeminen johtaa pidemmän päälle vain pahaan mieleen ja turhaan kärttyisyyteen. Eikä ihme, onhan uni elintärkeää mielialan ja tunteiden säätelyssä. Vähällä nukkumisella stressinhallintakyky heikkenee merkittävästi ja samalla negatiivisten tunteiden hallinta alkaa olla haaste, ja epätoivon kierteeseen joutuminen on todennäköisempää. Fokus pysyy paremmin työlistalla olevissa asioissa jos ei tarvi käyttää turhaa aikaa väsymyksen aikaansaamaan murehtimiseen.
Joulurauhaa en siis vielä toivota, mutta toivon kaikille tämän kolumnin lukijoille rauhaisia ja palauttavia yöunia.
Nea Similä, teologian opiskelija, oppilaitostyön harjoittelija