Pintapuolisesti ajateltuna ajatusprosessin ulkoistaminen kielimallille tuntuu nopealta ja tehokkaalta. Mutta samalla se vie pois sen luonnollisen, ehkä välillä turhauttavan ja sotkuisen prosessin, joka on oppimisen kannalta niin tärkeä, kirjoittaa opintopsykologi Maiju Romo.
Jokin aika sitten olin aikeissa kirjoittaa kolumnin tekoälyn käytöstä opiskelussa. Avasin koneen ja aihetta ideoidakseni kirjoitin Copilotille syötteeksi alustavan otsikon. Inspiraation sijaan lähinnä ärsyynnyin. Alle minuutissa eteeni ilmestyi teksti, jossa oli juuri ne ajatukset, joita olin ajatellut haluavani sanoa. Vai olivatko sittenkään? En ollut ehtinyt vielä itse pohtia, mitä oikeastaan olin ajatellut sanoa.
Jos ulkoistaa tällaisen ajatusprosessin kielimallin työstettäväksi, mistä se on pois meiltä itseltämme? Pintapuolisesti tuntuu nopealta ja tehokkaalta, mutta minulta se ainakin vei luonnollisen, ehkä ajoittain turhauttavan ja sotkuisen prosessin, jossa tyhjälle paperille syntyy kirjoitusvirheisiä lauseita, keskeneräisiä ajatuksia ja haparoivia yhteyksiä asioiden välille. Juuri tämän prosessin kautta olisin saattanut oivaltaa itsekin jotain uutta, kun olisin joutunut todella miettimään mitä tiedän tästä aiheesta ja mitä todella haluan siitä sanoa. Tämä kaikki jäi sillä kertaa kokematta. Kopioin ja tallensin tekstin, mutta se jäi unohduksiin.
Opiskelussa juuri tuo ajatusprosessi on olennaista. Oppiminen ei koostu vain valmiin tiedon vastaanottamisesta, vaan sen pureskelemisesta, yhdistelemisestä ja kyseenalaistamisesta. Tätä tehdään yleensä pitkän kaavan kautta: etsitään tietoa, muokataan omia käsityksiä, ratkotaan ongelmia, hiotaan argumentteja, oivalletaan uusia yhteyksiä asioiden välillä, huomataan virheitä ja korjataan niitä uudella tiedolla. Tämä on usein hidasta ja työlästä, mutta erittäin arvokasta.
Jos ulkoistamme tämän prosessin kielimalleille, niin mitä me lopulta opimme? Tekoäly ei vaadi minimissään kuin lyhyen syötteen ja copy-paste-käytön osaamisen. Koneet ovat ylivoimaisia tiedon varastoinnissa ja tiedonhaussa. Näitä taitoja harva tarvitsee työelämässä erityisenä osaamisena. Sen vuoksi kannattaa panostaa taitoihin, joita ne eivät voi korvata: kriittinen ajattelu, tiedon soveltaminen ja yhteistyö muiden kanssa.
Kun syntyy kiusaus ulkoistaa ajattelua tekoälylle juuri silloin, kun jokin tuntuu vaikealta, kannattaa pysähtyä. Juuri se vaikeus voi olla oppimisen tärkein vaihe. Se voi olla juuri se taito, jota ei voi copy-pasteta eikä generoida. Ulkoistamista kannattaa toki tehdä niissä asioissa, missä kielimallit ovat hyviä. Vapautuvan ajan voi käyttää siihen, missä ihmisajattelu on korvaamatonta: luovaan ongelmaratkaisuun, uuden oppimiseen, sinnikkyyden harjoittelemiseen vaikeissa tehtävissä ja toisten ihmisten kanssa yhteistyöhön. Näiden taitojen harjoitteleminen antaa myös ihan eri tavalla valmiuksia ja motivaatiota sekä opintoihin että työelämään.
En halunnut julkaista alkuperäistä tekstiä, joten täytyi kirjoittaa oma. Halusin nähdä mitä juuri minulla on tästä aiheesta sanottavaa. Tässä tiivistyy asian ydin: arvo ei syntynyt vain lopputuloksesta, vaan koko kirjoitusprosessista. Sitä ei voi saada yhdellä syötteellä.
