Hyvinvointikolumni: Kaikki alkoi jonosta

Opintovalmentaja Anna Takkunen pohtii kolumnissaan ystävyyden sattumanvaraisuutta.

hyvinvointi
Uutinen

Body

Ystävyyden alku on joskus sattumanvaraista. Ollessani vaihto-opiskelijana Ranskassa tapasin kaksi sittemmin läheisiksi tullutta ystävää ensimmäisenä päivänä koulun ilmoittautumisjonossa – sukunimemme alkavat aakkosissa läheisillä kirjaimilla, joten olimme samassa jonossa. Siitä alkoi ystävyys, joka on kestänyt, vaikka asumme eri maissa ja olemme siirtyneet opiskelijan arjesta uusiin elämänvaiheisiin.

Opiskelut tarjoavat monia mahdollisuuksia uusien ihmisten kohtaamisille. Opintojaksoilla kohtaa ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita samasta alasta. Opiskelijatapahtumat ja kerhot tuovat ihmisiä yhteen vapaa-ajalla. Lounasjonossa saa seistä joka päivä. Mahdollisia hetkiä kohdata uusia ihmisiä on lukuisia.

Olen sittemmin seisonut monissa jonoissa ilman, että niistä on tarttunut matkaan uusia ystäviä. Mikä teki tuosta hetkestä ranskalaisen yliopiston aulassa erityisen?

Joku avasi suunsa ja aloitti keskustelun. Joku ehdotti, että vaihdamme numeroita. Joku ehdotti ensimmäistä tapaamista, ja joku seuraavaa.

Jälkikäteen on helppo ajatella, että koko ystävyys oli pelkkää sattumaa. Sitä se ei kuitenkaan ole. Sattuma toi meidät samaan jonoon, mutta ystävyys alkoi vasta, kun annoimme sille mahdollisuuden. Arjessa olemme jatkuvasti samoissa jonoissa ja tiloissa monien ihmisten kanssa. Kohtaaminen kuitenkin syntyy vasta, kun joku uskaltaa aloittaa keskustelun.Siinä hetkessä sitä ei vielä tiedä, mutta siitä voi syntyä uusi ystävyys.