Haaga-Helian lehtori Reetta Nousiainen on yksi tämän vuoden tiedonjulkistamispalkinnon saajista

Haaga-Helian journalismin lehtori ja vapaa toimittaja Reetta Nousiainen on yksi yhdeksästä, jotka palkittiin tiistaina heidän sananvapautta ja demokratiaa vahvistavasta työstään tutkivaa journalismia julkaisevassa Long Playssa. 
 
Kulttuuri- ja opetusministeriön jakaman palkinnon kriteereissä Long Playn mainitaan olevan tärkeä ja kunnianhimoinen esikuva laatujournalismin kehittämiselle. Samalla se on yksi Suomen ensimmäisistä ja ainoista täysin lukijoiden rahoittamista medioista.
 
Long Playn toiminta käynnistettiin vuoden 2013 tammikuussa, jonka jälkeen se on kasvanut tasaisesti. Nykyään verkkolehti on vakiinnuttanut asemansa perusteelliseen taustatyöhön ja faktoihin pohjautuvana digitaalisen journalismin edelläkävijänä.

Talkootöistä palkintopalleille

Nousiainen kertoo yllättyneensä Long Playn saamasta tiedonjulkistamispalkinnosta. Hänen mielestään on hienoa, että palkinto annetaan juuri nyt, eikä esimerkiksi vuosia sitten. Palkinto myönnetään usein projekteille, jotka pitävät sisällään uusia avauksia ja kokeiluja.
 
— Nyt palkitaan perustyötä. Eli sitä pitkäjänteistä työtä, mitä me olemme tehneet päivittäin. Sitä että laitetaan peffa penkkiin, otetaan puhelin käteen, soitetaan ja selvitetään. Totta kai tuntuu hyvältä, kun se huomioidaan.
 
Nousiaisen mukaan verkkolehti käynnistettiin talkoohengessä muiden töiden ohessa ja meni vielä pitkään ennen kuin he pystyivät veloittamaan täyden hinnan työstään. 
 
Suomessa ei vielä tuohon aikaan ollut ainoatakaan pelkästään pitkiin juttuihin erikoistunutta julkaisua. Se oli jotain sellaista, mitä suomalainen lukija ei välttämättä ollut tottunut vielä saamaan.
 
Long Playn menestys perustuu sen laadukkaaseen sisältöön sekä lehden intohimoiseen kannattajakuntaan, joka toimii samalla myös julkaisun markkinointiosastona. Sana hitaasta ja laadukkaasta journalismista on kulkenut pitkälti suusta suuhun.
 
— Meidän onneksemme meillä oli jo valmiiksi pieni ja sitoutunut lukijakunta odottamassa, joka oli selvästi kokoaan äänekkäämpi sosiaalisessa mediassa. Muutenhan tämä ei olisi ollut edes mahdollista, sillä ei meillä ole ollut mitään mainoksia missään.
 
Nousiaisen mukaan tuhannet sitoutuneet lukijat ovat mahdollistaneet sen, että verkkolehti voi palkata henkilökuntaa ja sen käyttämille toimittajille voidaan maksaa kilpailukykyinen palkka heidän työpanoksestaan.

Sananvapauskin maksaa

Sananvapaus on yksi länsimaisen kansalaisyhteiskunnan kulmakivistä ja perusoikeuksista, jonka vuoksi sananvapautta edistävästä toiminnasta saatua palkintoa pidetään toimittajapiireissä erityisessä arvossa.
 
Long Playta ennen palkinnon on saanut muun muassa toimittajat Elina Sana, Leif Salmen ja Hannu Karpo. Myös Nousiainen kertoo olevansa otettu saamastaan palkinnosta. 

Sananvapauden edistäminen ole ilmaista. Toimittajan perustyötä palkittaessa voi helposti unohtaa, miten tärkeitä maksavat lukijat ovat sananvapauden toteutumiselle ja median moniäänisyydelle Suomessa.
 
— Demokratian tavoin myös sananvapaus on erittäin kallis järjestelmä, eikä yksikään media voi toimia pitkään ilman vakiintunutta rahoituspohjaa. Tämä olisi mielestäni hyvä tiedostaa, kun keskustellaan sananvapaudesta ja sen edistämisestä yhteiskunnallisesti.
 
Nousiainen tunnustaa olevansa huolissaan journalismin rahoituksen tulevaisuudesta.
 
- Toimittajien määrä suhteessa viestinnän tekijöihin on laskenut pitkään. Pelkästään viimeisen kymmenen vuoden aikana toimittajien määrä on vähentynyt yli 30 prosentilla. Tämä vaikuttaa siihen, kuka saa äänensä kuuluville.
 
- Myös journalistin ohjeisiin sitoutuneiden julkaisujen määrä on laskenut. Kysymys on siitä, minkä verran on tietoa ja kuinka usein yleisö voi sen saada. Koska sehän se iso asia on, ei niinkään se, kuinka monta toimittajaa meillä on.
 
Hän epäilee, että yksi syy toimittajien määrän vähentymiseen voi olla valtion rahallinen tuki suomalaiselle journalismille, jota voi pitää varsin mitättömänä verrattuna muihin pohjoismaihin.
 
Esimerkiksi viime vuonna Suomi tuki mediayritysten toimintaa noin 3,5 miljoonalla eurolla, kun Tanskassa tuki oli samaan aikaan noin 68 miljoonaa euroa. Lisäksi median arvonlisävero Suomessa on 10 prosenttia, kun taas Tanskassa medialta ei peritä arvonlisäveroa.

Kyse on ennen kaikkea valinnoista

Nousiaisen mukaan sananvapauden tukeminen on Suomessa usein pelkkää juhlapuhetta, kun taas todelliset teot antavat odotuttaa itseään. Hänen mielestään sananvapauden tukemisen tulisi tarkoittaa myös rahallista tukea, joka on yksi sananvapauden edistämisen ehdoista.

— Ei ole itsestäänselvyys, että meillä on Long Play. Sen toiminnan mahdollistavat lukijamme, jotka maksavat meidän jutuistamme. Se on heidän omaa sananvapaustyötään. Siksi tämä palkinto on myös palkinto lukijoillemme, joita ilman toimintamme ei olisi mahdollista.

Nousiainen toivoisi journalismin tukemisen olevan myös valtion intressi.

— Tukea voidaan tarjota laiva- ja telakkateollisuudelle ihan samalla tavalla kuin sitä voidaan tarjota vapaan ja riippumattoman median turvaamiseksi. Kysymys on ennen kaikkea valinnoista sekä siitä, miten me arvotamme tätä maailmaa.

Long Playn on yksi Suomen ensimmäisistä täysin lukijarahoitteisista medioista, joka keskittyy tekemään tutkivaa journalismia, laajoja reportaaseja, henkilökuvia, esseitä ja muita pitkiä juttuja digitaalisessa muodossa. Tänä päivänä verkkolehdellä on noin 7 000 tilaajaa.

Lisää tietoa Long Playsta löydät heidän verkkosivuiltaan.