Huhtikuun kolumnissaan hyvinvoinnin asiantuntija Rosa Weckman pohtii myötätuntoista suhtautumista itseensä ja sen merkitystä hyvinvoinnille ja onnistumiselle.
Itsemyötätunnolla tarkoitetaan myötätuntoista suhtautumista itseensä. Pyrkimystä olla itseään kohtaan ystävällinen, ymmärtäväinen ja lempeä.
Yksinkertaisimmillaan itsemyötätunnon äärelle pääsee pohtimalla, mitä sinä sanoisit samassa tilanteessa olevalle ystävälle.
Tutkimusten mukaan jopa kolme neljästä ihmisestä kokee kohtelevansa itseään huomattavasti ankarammin kuin muita ihmisiä. Ystävien ja läheisten haasteisiin on helpompi löytää ymmärrystä ja vastauksia kuin omiin epäonnistumisiin.
Jos siis koet olevasi ankarampi itsellesi kuin muille, voit lohduttautua ajatukseen, ettet ole ainoa. Se on täysin inhimillistä ja normaalia. Mutta onneksemme myös itsemyötätunto on sellainen taito, jota jokainen voi opetella ja oppia.
Itsemyötätunnosta puhuttaessa nousee usein esiin ajatusta, että tuntuuhan se myötätunto tietysti kivalta, mutta minä en haluaisi laiskistua. Kokemus saaduista tehtävistä omaa itseä tärkeämpinä, joista ei haluttaisi missään nimessä alisuoriutua.
Itsemyötätunto ei kuitenkaan ole synonyymi laiskuudelle. Päinvastoin, tutkimukset ovat osoittaneet, että myötätuntoisesti itseensä suhtautuminen jopa lisää yksilön tehokkuutta.
Tämä selittyy sillä, että itsemyötätunto antaa ihmiselle työkaluja erilaisten vastoinkäymisten käsittelyyn, ja ennen kaikkea niistä selviämiseen. Itsemyötätunto alkaa siitä, että tiedostamme epäonnistumisen olevan osa inhimillistä kokemusmaailmaa.
Kaikki ihmiset kokevat joskus vastoinkäymisiä. Itsemyötätuntoinen ihminen havaitsee myös itsessään tapahtuvat tunnereaktiot, joita vastoinkäymiset saavat aikaan.
Vastoinkäymisen jälkeen on luonnollista etsiä joko ulkoisia syitä epäonnistumiselle tai vaihtoehtoisesti vältellä koko teeman ajattelemista. Syyttää ryhmätyön epäonnistumisesta muita ryhmäläisiä tai hukuttautua itsetutkiskelun sijaan Netflixin laajaan tarjontaan.
Itsemyötätuntoinen ihminen tunnistaa nämä ajatusketjut ja välttelyn sijaan hän suuntaa katseensa lempeästi epäonnistumiseensa. Hän tietää, että jokainen epäonnistuu joskus, ja osaa tästä syystä olla armollinen myös itseään kohtaan epäonnistumisen edessä.
Ehkä oma epäonnistuminen johtui siitä, ettei ole saanut tarpeeksi lepoa, ja väsymys aiheutti huolimattomuutta. Tai kenties yksityiselämässä on meneillään jotain, joka häiritsi tekemistä ja vei huomion pois käsillä olevasta tehtävästä.
Itsemyötätunnon viimeinen askel on helpotuksen tuottaminen, johon on olemassa kaksi erilaista polkua. Joskus, jos olemme täysin allapäin, helpotuksen tuottaminen voi tarkoittaa puhtaasti itseensä myötätuntoisesti suhtautumista.
Haasteena voi kuitenkin olla löytää kannustavia ja rehellisiä sanoja itselleen. Tätä voi onneksi harjoitella esimerkiksi palaamalla alussa esitetyn peruskysymyksen äärelle – mitä sanoisin ystävälleni, joka olisi samassa tilanteessa?
Myötätuntoisten sanojen lisäksi tarvitsemme epäonnistumisen jälkeen usein myös uuden suunnan. Joskus epäonnistumisen aiheuttamiin tunteisiin auttaa parhaiten se, että sanoittaa itselleen rakentavan suunnitelman, joka perustuu logiikkaan ja rationaalisuuteen.
Jos olet väsynyt, niin menet nukkumaan, koska väsyneenä sinusta ei ole hyötyä kenellekään. Heräät seuraavana päivänä aikaisemmin, jotta voit työstää osuutesi ryhmätyöstä loppuun kirkkain mielin ja parhaan kykysi mukaan.
Monien opiskelussa kohdattujen haasteiden taustalla on yksi merkittävä tekijä: opiskelijan liiallinen ja haitallinen itsekritiikki, joka on este onnistumiselle. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän tulisi luopua kaikesta kritiikistä itseämme kohtaan.
Itsemyötätunnon avulla voimme tarkastella, milloin kyseessä on terveestä toiminnasta ja eteenpäin vievästä itsekritiikistä, ja milloin kyse on myrkyllisestä ja lamaannuttavasta itsekritiikistä. Keskeinen ero näiden kahden välillä on kritiikin sävy ja suunta.
Jos kritiikissä on kyse ilkeästä itsensä haukkumisesta, niin on selvää, ettei se kannusta yksilöä toimintaan, vaan painaa häntä syvemmälle itsesyytöksiin. Toisaalta joskus kovemmastakin sävystä voi olla hyötyä, jos se ohjaa terveellä tavalla eteenpäin.
Omiin ajatusmalleihin on hyvä tutustua ja itsemyötätuntoa voi lähteä harjoittamaan esimerkiksi alan kirjallisuuden tai harjoitteiden kautta. Joskus voi olla hyödyllistä pyytää myös ulkopuolista apua. Tuolloin voit ottaa yhteyttä esimerkiksi Haaga-Helian hyvinvointipalveluihin.
