Tutkimuskenttä tutuksi -juttusarjan toisessa osassa haastatellaan Haaga-Helian tutkijaa Tiina Brandtia. Dosentin titteliäkin kantava Brandt ei omien sanojensa mukaan ole koskaan ollut "kouluihmisiä", vaikka hänen koulutus- ja työhistoriansa muuta väittääkin. Vaasan yliopistossa ja Tampereen ammattikorkeakoulussa aiemmin työskennellyt Brandt aloitti Haaga-Heliassa noin kaksi vuotta sitten.
Haaga-Helia ammattikorkeakoulun tutkija ja dosentti Tiina Brandt on yksi suomalaisen organisaatio- ja johtamispsykologian uranuurtajista. Kansainvälistä tunnustustakin saanut tutkija on aina ollut kiinnostunut psykologisesta pääomasta sekä persoonallisuudesta johtuvista eroista toimintatavoissa.
Eläinrakas Brandt aloitti Haaga-Heliassa tutkijana noin kaksi vuotta sitten, jonka jälkeen hänen päiviään ovat rytmittäneet erilaiset hankkeet ja hankehaut. Tätä ennen hän ehti kuitenkin työskennellä toistakymmentä vuotta muun muassa Tampereen ammattikorkeakoulussa ja Vaasan yliopistossa.
Luonteeltaan Brandt tunnustaa olevansa itseohjautuva, käytännönläheinen ja utelias kehittäjätyyppi, joka tykkää pitää langat omissa käsissään. Sen vuoksi vapaan tutkijan rooli sopiikin hänelle kuin nenä päähän.
— Olen aina tykännyt ideoida ja kehittää asioita. Tosin joskus ehkä vähän liiaksikin saakka, sillä usein niitä täytyy myös työstää itse, jos kerran on jotain lähtenyt ideoimaankin, hän naurahtaa.
Hanketyössä Brandtia kiinnostaa erityisesti työyhteisöjen toiminnan kehittäminen sekä teknologiset innovaatiot.
ETELÄ-POHJANMAAN Teuvalta alun perin lähtöisin oleva Brandt väitteli tohtoriksi Vaasan yliopistosta vuonna 2005.
Omien sanojensa mukaan Brandt ei ole koskaan ollut mikään opiskelijatyyppi. Hän kertoo hakeneensa ylioppilaslakin jälkeen jopa merimieskouluun, mutta tutkimusmaailman onneksi hänen hankkeensa kariutui jo hakuprosessin aikana.
Pienten sivuaskelien jälkeen Brandt päätyi Vaasan yliopistoon kauppatieteiden maisteriohjelmaan, jossa hänen eteensä tuli tilaisuus jatkaa koulun penkiltä suoraan tutkijaksi.
— Koska aihe kiinnosti minua edelleen, niin tartuin mahdollisuuteen suhteellisen nopeasti, vaikka toiminnallisena ihmisenä epäröinkin aluksi sopivuuttani tutkijan rooliin, hän myöntää.
Persoonallisuus kiinnostaa häntä vielä tänäkin päivänä.
Se käy ilmi muun muassa hänen hankehistoriastaan sekä lukuisista kirjoituksista Haaga-Helian omassa verkkolehti eSignalsissa. Brandtin mukaan ihmiset eivät aina huomaa, miten erilaisia toimintatapoja meillä on toimia.
— Persoonallisista toimintatavoista syntyy usein turhia väärinkäsityksiä. Meitä opetetaan lapsesta saakka käyttäytymään muita kohtaan siten kuin haluaisimme meitä itseämme kohdeltavan. Emme useinkaan ajattele, että toiselle tämä saattaa olla hyvinkin epämiellyttävää, hän sanoo.
Esimerkkinään hän mainitsee suoran tavan puhua asioista tai antaa palautetta, joka saattaa joistakin tuntua hyvinkin epämiellyttävältä.
BRANDTIN mukaan yliopistotaustasta on ollut paljon hyötyä myös hänen edellisessä ja nykyisessä työssään. Tutkijana on tärkeää, että on hyvät yhteydet myös yliopistoihin ja sen hankeverkostoihin.
Suurin muutos entiseen maailman liittyy hänen mukaansa kuitenkin työn dynaamisuuteen ja yhteistyöhön yritysmaailman kanssa, joka on paljon yliopistomaailmaa tiiviimpää. Myös työmäärät ovat rajatumpia ja työsopimukset varmempia verrattuna yliopiston pätkätöihin.
Lisäksi hän kertoo suomeksi kirjoittamisen olevan mukavaa vaihtelua entiseen.
— Kun on kirjoittanut lähes kaksikymmentä vuotta englanniksi, niin on ihana välillä purkaa ajatuksiaan myös suomeksi. Se on motivoivaa, kun tiedon saa ulos nopeaa ja omalla kielellä, hän sanoo.
Brandt tunnustaa, että hän pohti jo jättävänsä tutkimisen Vaasan yliopiston jälkeen, mutta tajusi pian, ettei tutkijan roolista luopuminen ole niin helppoa kuin kuvitellaan. Siitä on tullut kiinteä osa hänen luonnettaan ja identiteettiään.
— Kaiken lisäksi tykkään siitä, hän naurahtaa.
Myös kansainvälisyys on Brandtissa sisään rakennettua.
Sen vuoksi onkin luontevaa, että hän työskentelee kansainvälisessä tiimissä myös Haaga-Heliassa. Erityisen innoissaan hän kertoo olevansa viime vuonna käynnistyneestä Ulysseus Eurooppa -yliopistosta, joka koostuu kuudesta eri eurooppalaisesta korkeakoulusta.
Ulysseuksen tavoitteena on luoda yhteiseurooppalainen kampus, jossa opiskelijat, korkeakoulujen henkilöstö sekä yritykset ja alueelliset toimijat oppivat, tutkivat ja kehittävät yhdessä uudenlaisia innovaatioita ja edistävät työllisyyttä.
VAPAA-AJALLAAN Brandt harrastaa muun muassa kouluratsastusta, koirien ulkoilutusta ja erilaisia liikuntalajeja.
Hevosilla varsinkin on aivan erityinen paikka hänen sydämessään.
— Minulla oli pitkään omia hevosia, mutta tänä päivänä se on ajankäyttöni vuoksi enemmänkin sellaista harrastelua, tutkija toteaa.
Lisäksi hän kertoo lukevansa paljon. Lukemista motivoi merkitykselliset keskustelut, joita hän käy lukupiirinsä kesken.
— Perustimme korona-ajan piristykseksi oman lukupiirin kavereideni kanssa, ja huomaan sen jo nyt laajentaneen tapaani ajatella ja kohdata asioita, hän pohtii.
Tämä artikkeli on osa Tutkimuskenttä tutuksi -juttusarjaa, joissa tuomme esiin Haaga-Helian tutkimuskentällä vaikuttavia henkilöitä. Seuraavassa jutussamme pääset tutustumaan tutkimusaluejohtaja Hannu Vahteraan.
Lue lisää Haaga-Helian tekemästä tutkimus- ja kehittämistyöstä verkkosivuiltamme osoitteessa:
Tutkimuskenttä tutuksi -juttusarjan ensimmäinen osa löytyy tämän linkin takaa:
