Vierumäelle pääsevät vain huippu-urheilijat, ajatteli Riina-Kaisa Ojala – seuraavana vuonna hän aloitti opinnot siellä

Kun aloitin osa-aikaiset työt henkilökohtaisena avustajana vuonna 2014, en olisi koskaan uskonut, että se muuttaa elämäni suunnan. Avustettavani pelasi sähköpyörätuolisalibandyä aktiivisesti. Kun avustettavani joukkueeseen etsittiin uutta valmentajaa, hän muisti pitkän valmennustaustani, josta olin hänelle kertonut. Olen aina tarttunut ennakkoluulottomasti uusiin haasteisiin, ja niinhän siinä sitten lopulta kävi, että minusta tuli sähköpyörätuolisalibandyn maajoukkueen joukkueenjohtaja. Kaiken lisäksi tapasin miehenikin sähköpyöräsalibandypiireissä. Hän nimittäin pelasi tuossa samaisessa joukkueessa.

Tietynlainen sisuuntuminen on aina ajanut minua eteenpäin. Vammaisurheilun maailmaan sukeltaessani huomasin, että apuvälineille oli vaikea löytää asianmukaista huoltoa. Päätin, että asiaan on tultava muutos – lähden sitten vaikka itse opiskelemaan apuvälineteknikoksi. Samaan aikaan Vierumäen liikunnanohjaajan opinnot kuitenkin houkuttelivat. Miksen minäkin voisi olla ihminen, joka tekee harrastuksestaan itselleen työn? Olin harrastanut liikuntaa pienestä pitäen ja valmentanutkin jo 12-vuotiaasta lähtien. Ajattelin kuitenkin, että Vierumäelle pääsevät opiskelemaan vain huippu-urheilijat. Onneksi uskalsin heittäytyä, sillä syksyllä 2018 aloitin liikunnanohjaajan opintoni Vierumäellä.

Ympärilläni on nyt 50 uskomatonta opiskelutoveria. Uskon, että heistä jokaisesta tulee vielä jotain suurta. Se on tärkeä liikunta-alan vaikuttajien verkosto myös minulle tulevaisuudessa. Haaveilen siitä, että liikunnan kautta pääsen jättämään tähän maailmaan oman jälkeni. Haluan nostaa rohkeasti urheiluun liittyviä epäkohtia esiin ja vahvistaa vammaisurheilun asemaa suomalaisen urheilun kentällä. Vaikka minusta ei koskaan Paraolympiakomitean pääsihteeriä tulisikaan, voin tehdä merkittävää työtä vaikkapa pienemmän seuran toiminnanjohtajana. Kunhan se on jotain sellaista, joka jättää seuraaville sukupolville entistä paremmat edellytykset vammaisurheiluun – ja ihan kaikenlaisen urheiluun. Koska kuten vammaisurheilija Leo-Pekka Tähti on sanonut, toivottavasti paraurheilua kutsutaan tulevaisuudessa ihan vain urheiluksi.