”Väitöskirjan tekeminen oli tehokkaampaa ja vähemmän yksinäistä, kun tukenani olivat Haaga-Helian verkostot ja hankeyhteistyö”

Kitte Marttisen päivätyöt Haaga-Helian TKI-toiminnan (Tutkimus, Kehitys ja Innovaatio) parissa vaihtuivat väitöskirjatutkimukseen työnantajan myötävaikutuksella.

– Asiat lähtivät etenemään, kun Haaga-Helia alkoi tehdä yhteistyötä University of Westminsterin kanssa, Marttinen kertoo.

Kahdelletoista haaga-helialaiselle tarjottiin tuolloin mahdollisuutta suorittaa tohtoriopintoja Lontoossa.

Tohtoriopintoihin pyrittiin tutkimussuunnitelmalla. Kasvatustieteiden maisterina ja pedagogisen pätevyyden Haaga-Heliassa suorittaneena Kitte Marttinen joutui tovin pohtimaan, mitä hän liiketalouspainotteisessa lontoolaisyliopistossa voisi ja haluasi tutkia omaa taustaansa hyödyntäen. 

– Luin paljon tieteellisiä artikkeleita kyseisen oppilaitoksen koulutusohjelmiin liittyen ja vastaan alkoi tulla johtajuusteemaista materiaalia, Marttinen muistelee.

– Sitä kautta törmäsin käsitteeseen passion for work, kiinnostuin siitä ja ryhdyin työstämään tutkimussuunnitelmaani sen ympärille.

Vetoapua ja vertaistukea

Haaga-Helia on jo vuosia panostanut yliopistoyhteistyöhön parantaakseen opiskelijoidensa ja henkilöstönsä hyvinvointia sekä jatkokouluttautumisen mahdollisuuksia. Esimerkiksi vuonna 2023 käynnistyi yhteistyö Helsingin yliopiston kanssa. 

Kun Kitte Marttinen pääsi suorittamaan tohtoriopintoja lontoolaisessa University of Wetsminsterissä, häntä mietitytti, miten yhdistää väitöskirjatutkimus ja esimiestyö Haaga-Helian TKI-yksikössä. Ratkaisu löytyi lopulta samasta osoitteesta kuin ongelmakin – omalta työpaikalta.  

– Ehdotin TKI-hankeyhteistyötä, ja se onnistui Aalto yliopiston ja Filosofian akatemian kanssa, Marttinen valottaa.

– Teimme hakemuksen Tekesille (nykyinen Business Finland) Leading Passion -nimisestä hankkeesta, jonka aihe Haaga-Helian osalta pohjautui tutkimussuunnitelmaani.

Hankkeelle myönnettyjen resurssien puitteissa ja tutkijakollegoiden vertaistuen piirissä Kitte Marttinen sai kerättyä tarvittavan datan väitöskirjaansa varten kolmessa vuodessa päivätyön ohessa. Liikesivistysrahasto myönsi hänelle vielä myöhemmin apurahaa, jonka turvin Marttisen oli mahdollista ottaa opintovapaata. 

– Väitöskirjaprosessi oli palkitseva, mutta suhteellisen rankka. On vaikea kuvitellakaan, miten olisin täysin yksin toimivana tutkijana selvinnyt siitä ilman tutkimusmyönteisen ja -orientoituneen työyhteisön tukea ja TKI-hankeyhteistyömahdollisuutta.

Verkostoitumista lähelle ja kauas

Kitte Marttinen verkostoitui tohtoriopintojen aikana moneen suuntaan. Hän mainitsee erikseen sisäisen, ehkä yleisesti ylenkatsotun verkostoitumisen omassa työyhteisössä – University of Westminsterissä syntyneestä kollegiaalisesta haaga-helialaisten verkostosta on muodostunut merkittävä työelämän tukipilari. 

– Totta kai oli myös upeaa päästä tutustumaan Englannin tutkimusyhteisöön ja -traditiohin, Marttinen kiittää. 

– Vierailut Lontoossa saivat lisäksi arvostamaan monia asioita suomalaisessa koulutusjärjestelmässä, muun muassa korkealuokkaista ohjausosaamista. 

Tuleville tohtorinkoulutettaville hän haluaa täsmentää väitöskirjatutkimuksen ja siihen mahdollisesti liittyvien TKI-hankkeiden tavoitteiden eroja. 

– Oman, milleniaalien intohimoa työtä kohtaan ja sen säilymistä käsittelevän väitöstutkimukseni datan sain kerättyä Haaga-Helian johtamassa TKI-hankkeessa.  Tutkimuksen edetessä kuitenkin se, mitä rahoittajalle oli luvattu, ei enää ollut ohjaajien prioriteettina Westminsterissä. Näin ollen ajan kanssa nämä kaksi prosessia alkoivat elää omaa elämäänsä, ja ne piti osata erottaa toisistaan.

Ulysseus Eurooppa-yliopistoprojektin johtajuus tuli ajankohtaiseksi Kitte Marttiselle jo väitöskirjatyön loppuvaiheessa, vaikka hän itse oli ajatellut katselevansa vasta väiteltyään, mitä mahdollisuuksia tohtoreille olisi Haaga-Heliassa tarjolla. Päivätyö projektijohtajana on nyt pääosassa, mutta väitöskirja saattaa tulevaisuudessa saada jatkoa vaikkapa tiedeartikkelin tai kirjan muodossa. 

– Ehkä tosian "huilaan" väikkärirupeaman jäljiltä vielä hetken keskittyen niin ikään innostavaan ja palkitsevaan päivätyöhöni, Kitte Marttinen nauraa.