”Vaikka väitöskirjarupeama oli ajoittain hyvinkin työläs prosessi, en vaihtaisi pois päivääkään”

Riina Ilorannan uratarina on rohkaiseva esimerkki siitä, että elämälle ei aina tarvitse olla valmista suunnitelmaa. Toisinaan kannattaa antaa asioille aikaa muotoutua, kuunnella heikkoja signaaleja ja luottaa prosessiin. 

– Lukiosta päästyäni en tiennyt lainkaan, mitä haluaisin tehdä, Iloranta kertaa ensiaskeliaan aikuisuuteen sekä opiskelu- ja työelämään siirtymisen kynnyksellä.

– Suoritin sitten sosionomin tutkinnon, vaikka jo opiskellessa tajusin, ettei se ole juttuni.

Sosionomiopintojen ohella Iloranta teki sekalaisia töitä. Kahvilatyöntekijänä hän törmäsi usein tilanteisiin, joissa kahvilassa vierailevat matkailijat kyselivät vinkkejä tekemiseen ja paikallisiin nähtävyyksiin liittyen. Kielitaitoiselle Ilorannalle opastaminen oli luontevaa ja mieluisaa.

– Siitä sain idean lähteä opiskelemaan restonomiksi, Riina Iloranta kertoo.

Samoihin aikoihin, kun Iloranta suoritti Haaga Instituutissa AMK-tutkintoa, hän aloitti myös Finnairin lentoemäntäkoulutuksen. Työputki ilmailualalla venähti lopulta vuosien mittaiseksi. Iloranta on toiminut paitsi lentokoneen matkustamossa lentoemäntänä ja myöhemmin purserina, myös lentokenttätyöntekijänä. Matkustajalaivaliikenne on niin ikään tullut hänelle monenlaisten työtehtävien kautta tutuksi.

Stoppi olikin uuden alku

Haaga Instituutista oli jo tullut Haaga-Helia, kun oppilaitoksen ja Riina Ilorannan tiet kohtasivat uudelleen. Finnairilla pitkään palvellut Iloranta tunsi tarvetta kehittää osaamistaan, ja sai oppilaitoksesta YAMK-restonomin paperit ulos vuonna 2013.  

– Ajattelin, että ylempi AMK-tutkinto avaa roppakaupalla uusia uramahdollisuuksia, Iloranta sanoo.

– Tuolloin maailma makasi kuitenkin niin, että oikein mikään positio ei ollut sellainen, että se olisi vienyt urakehitystäni merkittävästi eteenpäin.

Iloranta oli tuskin ehtinyt henkäistä ”Mitäs nyt?”, kun edessä oli jo uusi käänne – ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneille tarjottu mahdollisuus hakea tohtorikoulutettavaksi. Hakijoilta edellytettiin valmista väitöskirja-aihetta ja tutkimussuunnitelmaa, minkä lisäksi hakijalla tuli olla näyttöä hyvästä menestyksestä YAMK-opinnoissaan. 

Riina Iloranta koki, ettei hänellä ole mitään menetettävää ja haki paikkaa aiheenaan suomalainen luksus. Hän oli perehtynyt aiheeseen jo YAMK-opintojensa onnistuneessa lopputyössä, mutta nyt hän halusi tuoda siihen lisää palveluntuottajan näkökulmaa. 

– Asenneilmapiiri koulutusuudistukseen liittyen oli varsinkin yliopistoissa paikoin hyvinkin nihkeä, Iloranta muistelee.

– Minulla kävi tuuri, kun professori Itä-Suomen yliopistosta innostui tutkimusaiheestani ja hakemukseni hyväksyttiin. 

Puhtaan pöydän kauhu ja riemu

Akateemiseen maailmaan siirtymistä Riina Iloranta kuvailee hyppynä syvään päätyyn. Käytänteissä riitti opettelemista, sillä hän oli ammattikorkeakouluympäristössä tottunut käytännönläheisempään, vähemmän teoreettiseen tutkimusotteeseen. 

– Näin jälkeenpäin voin todeta, ettei minulla ollut aavistustakaan, mihin olin ryhtymässä, Iloranta naurahtaa. 

– Toisaalta ajattelen, että sellaistahan se elämässä aina jonkin uuden äärellä on. Minua ajoi halu oppia sekä intohimo tutkimusaihetta kohtaan, ja ne kantoivat minut läpi väitöskirjaprosessin.  

Riina Iloranta kiittää vuolaasti professoriaan, sekä tutkimusryhmän hyvää henkeä ja ryhmältä saamaansa vertaistukea. Osaltaan uutta ja hektistä elämäntilannetta helpotti se, että vaikka Iloranta teki väitöskirjaansa Itä-Suomen yliopistoon, hän saattoi suorittaa kursseja enimmäkseen lähellä helsinkiläiskotiaan ja perhettään, esimerkiksi Aalto yliopistossa ja Hankenilla. 

– Sain huomata, että AMK-taustastani ja työelämäkokemuksestani oli tohtoriopinnoissa paljon hyötyä, Iloranta pohtii.

– Kauppatieteiden ala – varsinkin kun aiheena on matkailumarkkinointi ja kuluttajakäyttäytyminen – on siinä mielessä poikkitieteellinen, että käytännöllinen lähestymistapa tuo tutkimustyöhön oikeaa lisäarvoa. 

Taustalla oli merkitystä myös niinkin arkisen asian kuin apurahojen hakemisen yhteydessä. Riinan Ilorannan mukaan käytäntöön nojaava ajattelu auttoi saamaan apurahoja eri säätiöiltä, mikä taas mahdollisti väitöskirjatyöskentelyn.

– Osasin kirjoittaa käytännönläheisiä apurahahakemuksia, joissa kykenin osoittamaan paitsi tutkimuksen tieteellisen kontribuution, myös sen suorat hyödyt matkailuelinkeinon ja suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta.

Akateemisesti perusteltua Suomi-luksusta

Tohtoriopintojen ohella Riina Iloranta teki osa-aikaisen projektikoordinaattorin töitä Haaga-Heliassa. Väitöskirjatyön kanssa samaan tahtiin eteni hänen uransa oppilaitoksen sisällä, ensin Elämystalouden opettajaksi ja lehtoriksi. Väiteltyään Iloranta siirtyi yliopettajan rooliin, ja nykyisessä positiossaan osaamisaluejohtajana hän on toiminut vuodesta 2025.

Mutta palataan vielä hetkeksi hänelle tärkeään tutkimusaiheeseen – mitä on suomalainen luksus?

– Toisin kuin vaikkapa Eiffel-tornia yksityiskäyttöön vuokraavat ranskalaiset, suomalaiset ovat demokraattinen kansa, jolle ajatus jonkun Suomenlinnan tai Nuuksion privatisoimisesta isoa rahaa vastaan on vieras, Riina Iloranta sanoo. 

– Mutta esimerkiksi Lapissa on jo jonkin aikaa osattu tarjota suuren maailman varakkaalle kuluttajakunnalle mahdollisuutta ”piiloutua”. Sillä, että nämä tahot sitten tekevät haltioituneita postauksia upeista salapaikoistaan, on valtava vaikutus Suomen imagoon ja matkailuelinkeinolle.