”Ammatillisen tohtorikoulutuksen myötä voin törmäyttää oppimisen kenttää hyödyttävän tutkimukseni ja intohimoisen peliharrastukseni”

Kotimaassaan Brasiliassa kaksi vuosikymmentä maantieteen opettajana Brasilian Federal Instituutissa toimineen José Luiz Amadon ja Suomen tiet kohtasivat ensimmäisen kerran jo vuonna 2016. Tällöin Amadolle avautui Brasilian opetusministeriön rahoittaman pedagogisen kehittämisohjelman myötä mahdollisuus tutustua suomalaiseen oppimiskulttuuriin. Hän matkasi Hämeeseen. 

– Kuukaudet HAMKissa ja Hämeenlinnassa tekivät minuun suuren vaikutuksen, Amado kertoo.

– Perehdyimme suomalaiseen opetuskulttuuriin, digitaaliseen ja projektioppimiseen sekä uudenlaisiin aktivoiviin ja osallistaviin opetusmetodeihin. Brasiliaan palattuani tajusin, että haluan opettamisen lisäksi valmentaa muita tulevia opettajia.

Hämeenlinnassa kohdanneista brasilialaisopiskelijoista muodostui tiivis yhteisö. Yhdessä he järjestivät brasilialaisille opettajille esimerkiksi työpajoja, joissa mietittiin, kuinka hyödyntää Suomessa opittua ja soveltaa oppeja paikallisiin opetuskäytäntöihin. 

Ensimmäisellä Suomen matkallaan José Luiz Amado tutustui tuolloin HAMKin pedagogista kehittämisohjelmaa vetävään Irma Kunnariin, muttei vielä osannut arvata, miten suuri vaikutus tällä kohtaamisella oli tulevaisuuden kannalta. Nykyisin Haaga-Helian ammatillisen opettajankoulutuksen yliopettajana toimiva Kunnari johtaa Transnational Higher Education and Pedagogy -tutkimusryhmää, joka toimii kotipesänä kansainvälisille pedagogiikan tutkijoille.

Kohti väitöskirjatutkimusta

Elämä kuljetti Amadon takaisin Suomeen, tällä kertaa Tampereelle. Hän suoritti kaksivuotisen maisteriopintokokonaisuuden opintoja – Master of Arts (Education) Teaching, Learning and Media Education – Tampereen yliopistossa vuosina 2021–2023. 

Tohtoriopinnot alkoivat tuntua ajankohtaisilta, kun Amado huomasi tarvitsevansa pätevää teoria- ja tutkimuspohjaa uusille pedagogisille ajatuksilleen. Vinkin tuoreesta ammatillisesta tohtorikoulutusmahdollisuudesta brasilialaisessa ammattikorkeakoulussa antoi kollega vertaisryhmästä.

– Innostuin heti, sillä hyllyssä pölyttyvä akateeminen tutkimus – sellaista väheksymättä – ei ole minun juttuni, Amado sanoo.

– Haluan tehdä tutkimusta, jota voi heti soveltaa käytäntöön ja kehittää välittömien tuloksien pohjalta.

Monen muun maan tapaan Brasiliassa käytetään termiä ”Sandwich PhD programme” viitattaessa kansainväliseen korkeakoulu- ja tutkimusyhteistyöhön tohtorikoulutuksen yhteydessä. 

Käytännössä tohtorikoulutettava tekee väitöstutkimusta yhden oppilaitoksen alaisuudessa, mutta samaan aikaan tiiviissä yhteistyössä jonkin kumppanioppilaitoksen kanssa. Moninaista tutkimusdataa ja osaamista kertyy näin eri lähteistä kuin täytteitä leipäviipaleiden väliin. Ohjelma mahdollistaa myös kansainvälisen tutkijavaihdon. 

José Luiz Amado kertoo, että edellytyksenä tulla valituksi ensimmäiseen opetuksen ja opettamisen tohtorikoulutuskohorttiin oli, että väitöskirjatutkimuksella on ohjaaja nimettynä ja sovittuna.

– Otin heti yhteyttä Irma Kunnariin, Amado kertoo.

– Pienen byrokratiarumban jälkeen saimme tutkimus- ja ohjaajayhteistyön lyötyä lukkoon. Sen puitteissa oleilen Suomessa ja Haaga-Helian ammatillisessa opettajakorkeakoulussa tällä erää yhdeksän kuukautta.

Tutkimusrahoituksen valituille koulutettaville myönsi Brasilian valtio stipendien muodossa. Ammatillisen väitöskirjatutkimuksen lopputuloksena pitää vastineeksi tuottaa käyttökelpoinen tuote vastaamaan koulutuksen tai opettamisen toimialan tarpeita kansallisen sivistystyön viitekehyksessä. 

– Lopputuote voi olla esimerkiksi uusia, innostavia ja helposti lähestyttäviä oppimismetodeja hyödyntävä applikaatio, opas tai tapahtuma, Amado selventää.

– Toisaalta se voi olla myös lakialoite tai toimintatavan linjaus.

Kansainvälinen yhteistyö takaa parhaat oppimistulokset

Suomessakin monet ammattikorkeakoulut haluavat, että meillä seurattaisiin eurooppalaista kehitystä ja mahdollistetaan ammatilliset tohtoritutkinnot. Haaga-Helia Ammatillinen opettajakorkeakoulu on vastaanottanut väitöskirjatutkijoita jo aiemmin. 

Nyt Haaga-Helia on mukana 12 ammattikorkeakoulun työryhmässä, joka valmistelee konkreettista ehdotusta tohtoritutkinnon suuntaviivoista sekä mahdollisesta pilotista, jossa tutkintoja kokeillaan. Tavoitteena on Suomen kilpailukyvyn säilyminen ja kasvattaminen. 

Mitä ovat José Luiz Amadon näkökulmasta ammatillisen tohtorikoulutuksen selkeimmät hyödyt?

– Omalla alallani eli opetustyössä kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö, verkostoituminen ja tiedon vaihto on ensiarvoisen tärkeää, Amado painottaa.

– Mitä heterogeenisempi tutkijayhteisö, sitä enemmän voimme oppia toinen toisiltamme ja sitä myötä tarjota lapsille ja nuorille, ja toisaalta heidän opettajilleen, parasta. 

Ammatillinen tohtorikoulutus tarjoaa Amadon mukaan käytännönläheisen tavan tutkia ja kehittää konkreettisia pedagogisia työkaluja laadukkaan ja innostavan opetuksen takaamiseksi. Valtioiden rajat ylittävä opiskelijoiden yhteistyö on merkittävä lisäarvo tutkimukselle ja kehittämiselle. 

Mitä tulee Amadon omaan väitöskirjaan, sen alana on pelillistäminen opetuksessa ja oppimisessa (Engl. serious games, games for education and training). Ja nyt ei puhuta älylaitteilla pelaamisesta. 

– Olen intohimoinen lautapeliharrastaja ja -keräilijä, Amado kertoo. 

– Väitöskirjatutkimukseni lopputuote onkin työpajojen sarja, jossa opettajaksi opiskelevat keräävät ja lisäävät tietoutta lautapeliympäristöjen hyödyntämisestä pedagogisessa työssä. 

– Kuten useissa tutkimuksissa on jo osoitettu, kehollisuus voi myötävaikuttaa oppimiseen. Lautapelitilanteessa yhdistyvät motorinen ja älyllinen tekeminen, minkä lisäksi porukalla pelaaminen ja ongelmanratkaisu parantavat esimerkiksi yhteistyö- ja neuvottelutaitoja. José Luiz Amadon väitöstutkimuksen aiheeseen ja lopputuotteeseen vaikutti myös saavutettavuus.

Toisin kuin Suomessa, Brasiliassa ei automaattisesti voida olettaa, että kaikilla opiskelijoilla on pääsy digitaalisten laitteiden tai toimivan wifin äärelle, hän selventää.

Väitöskirjatutkimuksen lopputuotteen on siis oltava fyysisesti helposti skaalattavissa, monistettavissa ja adaptoitavissa eri oppimisympäristöihin huomioiden myös erityisryhmien, kuten autismikirjolla olevien oppijoiden tarpeet. 

Entä mitä me suomalaiset voisimme oppia brasilialaisesta koulutuskulttuurista?

– Ehkä sellaista joustavuutta ja kekseliäisyyttä, José Luiz Amado pohtii.

– Brasiliassa painitaan vielä monin paikoin käytännön haasteiden, kuten pitkien koulumatkojen ja ruuanjakelun, kanssa. Se tarkoittaa, että opetusmetodeja on pakko pystyä soveltamaan niin kutsutusti lennosta. Kaikkea ei voi ottaa annettuna.