Olet täällä

”3D:ssä on näköaloja, potentiaalia, työmaata ja mahdollisuuksia” – ProICT-palkinto lehtori, 3D-koulutuksen uranuurtaja Heikki Hietalalle

05.12.2017
”3D:ssä on näköaloja, potentiaalia, työmaata ja mahdollisuuksia” – ProICT-palkinto lehtori, 3D-koulutuksen uranuurtaja Heikki Hietalalle

Mitä yhteistä on esteet tunnistavalla robotilla, tukipohjallisella ja robotisoidulla termosmukilla? Jokainen niistä on syntynyt Pasilan kampuksen kolmannen kerroksen 3D-laboratoriossa, jota vetää tietojenkäsittelyn lehtori Heikki Hietala. Hietala palkittiin 4.12.2017 ProICT-palkinnolla, joka myönnetään erityisen ansiokkaasta ICT-työstä 3D-koulutuksen parissa.
 

Kiinnostus askarteluun vei 3D:n pariin
Hietala on 3D-koulutuksen pioneereja, joka ohjaa tällä hetkellä opiskelijoita kolmella erillisellä opintojaksolla: 3D-mallintamisen perusteet, syventävä kurssi ja kolmantena 3D-tulostus. –Kiinnostukseni 3D:hen lähti siitä, että minulla on aina ollut tarve askarrella. 3D tarjosi siihen mahdollisuuden, ensin visuaalisesti ja sitten fyysisesti, Hietala sanoo.

3D kiinnostaa nyt myös opiskelijoita, paljolti Hietalan aktiivisen työn tuloksena. –3D-mallinnuskurssin on suorittanut jo melkein 300 opiskelijaa eri aloilta, ja tulostuskurssin noin 40 opiskelijaa, hän kertoo. Tällä hetkellä verkkokurssia suorittaa 170 opiskelijaa. Opettajana Hietala on innostunut, minkä hän toivoo siirtyvän myös opiskelijoiden asenteeseen. –Opetusmetodini tiivistyvät kahteen lauseeseen, jotka ovat ”en tiedä, mutta otan selvää” ja ”kyse ei ole siitä, mitä osaat tehdä, vaan siitä, mitä haluat tehdä”.

–Kaikkein parasta tässä työssä on se, että minulla ei ole selvää käsitystä siitä, mitä opiskelijat aikovat tehdä. Kun olen opettanut heille perusasiat, he löytävät itse itseään kiinnostavat osa-alueet, Hietala sanoo.

 

Yhteistyötä ja projekteja
Kun osaajien joukko on kasvanut, opiskelijat ovat synnyttäneet yhä enemmän omaa aktiivisuutta 3D:n ympärille. Hyvä esimerkki tästä on opiskelijoiden oma elokuvaprojekti, jossa hyödynnetään 3D-grafiikkaa. –Mallinnamme Blender-ohjelmalla sen mitä tarvitsemme, ja editointivaiheessa efektit sijoitetaan elokuvaan, kertoo 3D:stä innostunut ja elokuvaprojektin käsikirjoittajana toimiva opiskelija Toni Ruotsalainen.

Hietala järjesti ensimmäiset 3D-mallinnuksen opintojaksot jo vuonna 2008, ja vuonna 2013 hän toi opetukseensa ensimmäiset 3D-tulostimet. Nykyisin Pasilassa on käytössä erillinen luokkatila, joka on varustettu kahdeksalla tulostimella. –Olen todella mielissäni siitä, että Haaga-Helia on lähtenyt tähän mukaan, hän sanoo. Tällaista hyvin varusteltua laboratoriota, joka on opiskelijoiden vapaassa käytössä, on harvassa korkeakoulussa.

Haaga-Helian lisäksi 3D on rantautunut 3AMK-yhteistyöhön, ja Haaga-Helia on aloittamassa yhteistyötä Helsingin yliopiston sekä lähialueen kuntien ja peruskoulujen kanssa 3D:n ja robotiikan aloilta. Tarkoitus on poistaa ennakkoluuloja, joiden mukaan robotiikka on vaikeaa ja monimutkaista.

 

Rehtorin pyykkiteline osana tarinaa
Hietala kertoo anekdootin siitä, kuinka on saanut 3D:n ilosanomaa eteenpäin Haaga-Heliassa. –Rehtori Teemu Kokon pyykkiteline oli hajonnut, ja vaihtoehdot olivat ostaa uusi teline tai korjata osa ilmastointiteipillä. Rehtori toi osan minulle, ja lupasin palata asiaan uuden osan kanssa mahdollisimman pian. 35 minuuttia myöhemmin löin osan rehtorin pöydälle, ja hänen reaktionsa oli spontaani ”jumalauta”. Sain tehtyä täysin samanlaisen osan tarpeeseen.

Tarinan opetus on, että 3D on myös osa jakamistaloutta ja ekologista ajattelua, vaikka Hietala on saanut myös kritiikkiä 3D-tulostuksen epäekologisuudesta. –En ole tähän päivään mennessä tulostanut yhtään sellaista kappaletta, jota en olisi johonkin tarvinnut, enkä myöskään ole ostanut kymmentä uutta, jos tarvitsen vain yhden, hän sanoo.

Haaga-Heliassa Hietala on jakanut ajatuksiaan 3D:n mullistavasta vaikutuksesta monelle. –Yleensä kaikki, joille olen selittänyt 3D:n perusteita kokevat oivalluksen, että tämä ei ole monimutkaista tai hankalaa, ainoastaan työlästä. Perusidea on yksinkertainen, Hietala sanoo.

3D on tulevaisuuden taito
Hietalan mukaan 3D on vähintään yhtä tärkeä tulevaisuuden työelämätaito kuin paljon puhuttu koodaaminen. –Kaikista ei tarvitse tehdä 3D-ihmisiä, mutta kaikkien pitäisi tietää mitä 3D on, jotta he voivat tehdä päätöksen siitä, haluavatko he olla sellaisia, Hietala tiivistää. Eihän hän humanistina itsekään aluksi ollut.

Hietalan opetukseen osallistuneista opiskelijoista ainakin yksi on jo ryhtynyt 3D-yrittäjäksi. 3D Creatory -yritys tekee muun muassa prototyyppejä ja kappalevalmistusta esimerkiksi remonttikohteisiin, jossa osia on mennyt rikki eikä vastaavia löydy.

Vaikka Hietala uskoo itse vankasti 3D:n voimaan, on hän saamastaan palkinnosta yhtä aikaa hämillään ja yllättynyt. –Olen ajatellut, että palkinnon saajat liikkuvat isompien asioiden parissa. Mutta toisaalta ehkä sain palkinnon siksi, että olen tutustuttanut satoja opiskelijoita ja yhteistyökumppaneita aiheeseen, ja heitä tulee koko ajan lisää, hän myöntää. –Toivon, että tämä palkinto tuli innostuksesta 3D:tä kohtaan ja halusta saada ihmiset ymmärtämään tätä kokonaisuutta. Pedagogiselta kannalta 3D on hyödyllinen asia, sillä se tarjoaa sekä konkreettista tekemistä että virikkeitä ajatteluun, Hietala toteaa.