Ammattikorkeakoulut ovat murroksessa ja työelämän vaatimukset kasvavat. Muun muassa näistä asioista keskusteltiin HAAGA-HELIAn Ammattikorkeakoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen tutkimuspäivillä 15.–16. marraskuuta. Teemana oli tulevaisuuden ammatillinen koulutus, ammatillinen osaaminen tulevaisuudessa ja ennakointi.
 
- Ammattikorkeakouluopettajien työssä on vallalla muutosmyllerrys, kertoo tutkimuspäällikkönä HAAGA-HELIAn Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa työskentelevä Liisa Vanhanen-Nuutinen. Hän on yhdessä yliopettaja Kimmo Mäen, Hämeen Ammattikorkeakoulun kehittämispäällikkö Aija Työtäri-Nyrhisen ja OAJ:n edustajien kanssa tutkinut ammattikorkeakoulujen opetushenkilöstön osaamistarpeita ja osaamiseen vaikuttavia tekijöitä.

Tutkimuksessa käy ilmi, että ammattikorkeakoulujen toimintaa kehitetään yhä enemmän suuntaan, jossa tehdään tiivistä yhteistyötä erilaisten työelämän organisaatioiden kanssa. Projektit lisääntyvät ja tulevaisuudessa koulutus- ja toimialarajoja ylitetään joustavasti. Merkittäväksi osaksi opettajien arkea tulee tutkimus- ja kehittämistyö. 

Ulos luokkahuoneesta

Muutos ei voi olla vaikuttamatta myös ammattikorkeakoulujen opetushenkilöstön työn kokonaisuuteen ja osaamiseen.
– Opettajakoulutuksessa mietitään tällä hetkellä kovasti opettajan työtä ja haasteita, Liisa Vanhanen-Nuutinen sanoo.
 Oppilaitoskeskeinen työskentely ei tulevaisuudessa enää riitä. Opettajalta on löydyttävä uudenlaisia yhteistyötaitoja ja hänen on pystyttävä luomaan aktiivisesti verkostoja työelämän kanssa.
– Toisaalta edellytetään yksilöllistä opetusta ja työelämävalmennusta, jatkaa Vanhanen-Nuutinen. – Tästä syntyy aikamoinen jännite. 
 Työn kuvan muuttumisen myötä opettajan asiantuntijuus muuttuu. Hänen on pystyttävä ottamaan monia eri rooleja työpäivänsä aikana, joista osa voi olla päällä samanaikaisesti. Opettajalta edellytetään osaamista projektinvetämiseen, kykyä ongelmanratkaisuun, innovatiivisuutta tutkimustyöhön. Tämän rinnalla pyörii edelleen perinteinen luokkahuoneopetus. 
 

Aika-pähkinä purtavaksi

Mosaiikkimainen työskentely on johtanut siihen, että työ on ennakoimatonta ja työtehtävät jakautuvat. 
– Selvityksen mukaan ajanhallinta on ammattikorkeakoulun opettajille päivittäinen pähkinä, kertoo tutkimuksessa mukana ollut Aija Töytäri-Nurminen Hämeen ammattikorkeakoulusta.  
Opettajat kokevat, että työaikasuunnitelma ei jätä reagointivaraa lukuvuoden aikana eteen tuleville projekteille ja hankkeille. Työelämähankkeita leimaa tiukka aikataulu, jota on vaikea sovittaa yhteen opettajan koko vuoden kattavaan työaikasuunnitelmaan. Oman palikkansa soppaan tuo opiskelijoiden opintojaksojen rytmittämä vuosi.