Olet täällä

”Halusin päästä tekemään kansainvälistä työtä, jossa sai olla tekemisissä ihmisten kanssa”

”Halusin päästä tekemään kansainvälistä työtä, jossa sai olla tekemisissä ihmisten kanssa”

Käytännönläheisyys ja ihmisten kanssa työskentely ovat aina kiinnostaneet Hanna Linjakumpua. Hotelli- ja ravintola-alan koulutuksen kautta hän löysi työn alalta, joka tuntui juuri hänelle sopivalta. Jälkeenpäin elämä kuljetti Linjapellon hoitoalalle, jossa hän on päässyt hyödyntämään vuosien aikana palvelualalta karttunutta kokemusta.

Kun valmistuin ylioppilaaksi keväällä 1986, vakaa aikomukseni oli pyrkiä yliopistoon lukemaan kieliä. Tie ei kuitenkaan auennut sinne heti, joten päätin pitää välivuoden käymällä legendaarisen Elias Lönnrotin emäntäkoulun kotikuntani naapurikunnassa.

Tämä vuosi vahvisti lukion saksan opettajani minulle lausumansa viisaat sanat: ”Mieti nyt uudestaan, eikö sinulle sopisi joku käytännönläheisempi ala.”

Hotelli- ja ravintola-ala alkoi kiinnostaa, sillä halusin päästä tekemään kansainvälistä työtä, jossa sai olla tekemisissä ihmisten kanssa. Haaga Instituutti eli nykyinen Haaga-Helia on ammattikorkeakouluna alan johtava oppilaitos. Niinpä minä maalaistyttö muutin Helsinkiin ja aloitin työskentelyn Pizza Hutissa, jotta sain kerättyä Haagaan vaadittavaa työkokemusta.

Tunne oman alan löytymisestä vahvistui työharjoittelussa

Pääsin sisään ensiyrittämällä syksyllä 1988. Voi, miten mielenkiintoista kaikki olikaan! Tunsin todella olevani oikeassa paikassa ja opiskelu sujui hyvin, koska olin niin kovin motivoitunut. Opettajat olivat alansa asiantuntijoita ja opiskelukaverit mukavia. Työharjoittelu Hotelli Haagassa vain vahvisti tuntemusta siitä, että olin löytänyt oman alani. Erityisesti hotellipuoli viehätti, joten valitsin myös kesätyöni ja työharjoittelupaikkani sen mukaan.

Kolme vuotta kului hyvin nopeasti, mutta niiden aikana työmaailma oli kuitenkin muuttunut täysin. Valmistuimme keskelle lamaa ja opiskelun alussa luvatut varmat työpaikat jäivät toteutumatta.

Valmistumiseni jälkeen tein keikkatöitä samaisessa hotellissa, jossa olin työskennellyt aiemminkin hotelliemäntänä. Vuoden 1992 alussa työskentelin muutaman kuukauden Osuuspankkiopiston vastaanotossa, jonka jälkeen sain paikan Hotelli Cumuluksen emännän äitiyslomasijaisena. Siinä talossa jatkoin myös hotellipäällikkönä talvesta 1993 syksyyn 1994, kunnes jäin äitiyslomalle.

Urapolku vei takaisin Haagan kampukselle

Hoitovapaani ollessa loppumaisillaan sain puhelun entiseltä kollegaltani, joka oli avaamassa Hotelli Kämpiä. Hän tarvitsi sinne hotelliemännän. Tämä tuntui tilaisuudelta, joka tulisi vastaan vain kerran elämässä. Mietiskelyjen ja pohdintojen jälkeen päätin ottaa haasteen vastaan. Pienten poikien äitinä haaveilin kuitenkin päivätyöstä ja säännöllisestä elämänrytmistä.

Kuin tilauksesta opintosihteerin paikka avautui entisessä opinahjossani. Toimin tehtävässä kaksi vuotta, jonka jälkeen siirryin täydennyskoulutuksen puolelle koulutussuunnittelijaksi. Viihdyin työssäni oikein hyvin. Syy poislähtööni oli oikeastaan omassa henkilökohtaisessa elämässä tapahtunut muutos ja tarve olla taas lähempänä kotoa.

Sittemmin elämä on kuljettanut hoitoalalle. Perinnöllinen silmäsairaus vei ajoluvan ja pakotti miettimään, mitä maalla asuva, autoton, voisi tehdä. Niinpä kouluttauduin lähihoitajaksi vuonna 2016. Nykyinen työpaikkani sijaitsee 300 metrin päässä kotoa. Palvelualalla olen siis edelleenkin, niin kuin olen ollut koko ikäni. Nyt siihen on tullut ehkä vain uudenlainen lähestymistapa. Koen myös, että edellisistä työkokemuksista on ollut paljon hyötyä tässäkin työssä.

Lue lisää Hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon koulutuksesta